Elämän alkuperä (mytologia).html



Luomistaru on yliluonnollinen kertomus, joka koskee kaikkeuden syntyä.

muokkaa Elämän synty

Katso myös: Elämän alkuperä

Monissa uskonnollisissa ja mytologisissa näkemyksissä jokin yliluonnollinen ilmiö tai olento on saanut aikaan elämän. Elämän alkuperä on kiinnostanut ihmisiä jo kauan. Monissa myyttisissä selityksissä elävien olentojen alkuperä, kuten monien muidenkin asioiden alkuperät, on tavallisesti sijoitettu myyttiseen alkuaikaan. Usein elämän luojiksi on nähty ihmistä voimakkaammat, usein yliluonnolliset olennot. Toisaalta taas joissain mytologioissa elämä vain nousi maasta jopa "itsestään". Joissain mytologioissa ihmisellä ja muilla eliöillä on sama alkuperä, toisissa taas erilainen alkuperä. Monissa mytologioissa asioilla on arkkityyppinen ensimmäinen edustaja, asioiden tyypin kantavanhempi.

Tällaiset ensimmäiset edustajat on usein myös eläinlajeilla tai ihmisillä. Ensimmäiset eläimet ja ihmiset usein teoillansa määrittävät millaisia jälkipolvista tulee. Esimerkiksi Raamatun mukaan ensimmäiset ihmiset olivat Aadam ja Eeva.

muokkaa Abrahamilaisten uskontojen mytologia

Pääartikkeli: Raamatun luomiskertomus

Vanhan testamentin kertomusten mukaan Jumala loi maailman, sen eläinlajit ja muut eliöt. Ihmisen Jumala loi erikseen ja asetti eliökunnan hallitsijaksi. Monet kristityt eivät näe tässä ristiriitaa tieteellisten käsitysten välillä, koska he tulkitsevat Raamatun kirjoitukset vertauskuvallisiksi. Vertauskuvallisuus onkin hyvin yleistä myyttisissä kertomuksissa. Vertauskuvallisuus on ollut monille kulttuureille eräänlaista jumalten kieltä, jonka ymmärtäminen osoittaa ihmisen henkisen yhteyden jumaliin. Esimerkiksi sumerilaisten Gilgameš-eepos, jonka eräät kertomukset ovat Raamatun kertomusten esikuvia, on alusta asti ymmärretty pitkälti vertauskuvalliseksi. Gilgamešin taustalla uskotaan olevan täydellistä tietoa, joka ei käy ilmi sananmukaisesti luettaessa, mutta jonka voi ymmärtää harjaantumalla lukemaan vertauskuvia. Myös kristillisyydessä on jo vanhastaan ollut Raamatun vertauskuvallisuutta korostavia mystisiä suuntauksia. Ne käsittivät, että koska ihmisellä on erityinen yhteys Jumalaan, nimittäin kyky lukea vertauskuvia, on se juuri se tapa, jolla Jumala on lähestynyt ihmisiä.

Jopa uskontoa kritisoivat tiedemiehet ja filosofit, kuten Daniel Dennett, myöntävät juuri myyttisen vertauskuvallisuutensa vuoksi uskontojen olevan arvokkaita ihmiskunnalle, samaan tapaan kuin taide, musiikki ja runous. Dennett kiittää vertauskuvallisuudesta myös pyhäkköjen arkkitehtuurin ja koristelun ja uskonnollisen musiikin kauneutta ja niiden herättämiä yleviä tunteita.

Muinaisten nykyihmisten henkisten kykyjen osoituksena pidetään vertauskuvallisen ajattelun luomuksia, kuten luolamaalauksia ja koruja. Myytit lienevät syntyneet niiden kanssa samoihin aikoihin.

On kuitenkin myös kristittyjä, jotka eivät hyväksy vertauskuvallista Raamatun tulkintaa eivätkä siis myöskään tieteellistä käsitystä elämän alkuperästä vaan kannattavat joistakin Raamatun kohdista sananmukaista tulkintaa. Heidän mukaansa kaikki eliöt on luonut Jumala lähes yhtä aikaa, ja eliöt ja ihminenkin olivat heti ilmestyttyään lähes "valmiita" ja saman kaltaisia, kuin nykyäänkin. Kreationistit eivät usko sattuman tai luonnollisten prosessien saaneen elämää aikaan eivätkä että elämä olisi kehittynyt ja muuttunut paljoakaan kerran ilmestyttyään. Osa kreationisteista tulkitsee myös muita luomiseen liittyviä Raamatun tekstejä sananmukaisesti, kuten että maailma olisi syntynyt seitsemässä päivässä. Raamatun pohjalta on jopa yritetty laskea maailmankaikkeuden ikää, joka olisi eräänkin tulkinnan vain noin kuutisen tuhatta vuotta - paljon vähemmän, kuin eräiden Eaamatussakin esiintyvien myyttien ikä. Toisaalta joissain asioissa ilmiselvät tosiasiat ovat pakottaneet heidätkin näkemään Raamatussa vertauskuvallisuutta. Hyvin harva enää tulkitsee sananmukaisesti Raamatun viittaukset Maan muotoon, joista käy ilmi uskomus litteään maahan, vaikka sitä näkemystä kannattava liike on ollut olemassa 2000-luvun alkuun saakka.

Osa kreationisteista on nykyisin turvautunut näennäistieteeseen eli naamioinut Raamatun tulkintojaan tiedettä pintapuolisesti muistuttaviksi saadakseen niille samanlaista arvostusta ja kannatusta kuin mistä nykyaikana tiede nauttii saavutustensa ansiosta. Kreationismia on esimerkiksi alettu perustella tieteellisten tai tieteellisiltä näyttävien termien avulla ja pintapuolisesti tieteellisen näköisten päättelyiden ja todisteiden avulla. Tällaista näennäistiedettä edustavat esimerkiksi niin kutsutun "älykkään suunnittelun" kannattajat. Näennäistieteeksi muokatut myytit eivät kuitenkaan enää ole perinteisessä mielessä mytologiaa. Mihinkään alkuperäiseen ja perinteiseen mytologiaan ei kuulu tieteen jäljittely tai turvautuminen tieteen maineeseen, vaan myytit perustelevat asiat omista lähtökohdistaan ja arvoistaan käsin — ja yleensä nimenomaan vertauskuvallisesti. Myyttien perustelemiseksi rakennettu näennäistiede putoaa tavallaan myyttien ja tieteen välimaastoon olematta kumpaakaan tai saamatta kummankaan tukea. Näennäistieteeltä puuttuu alkuperäiseen myyttiseen maailmankuvaan liittyvä, ihmisen perusluonteeseen vetoava selitysvoima, ja tieteen kannalta sen perusteluita pidetään kelvottomina.

muokkaa Suomalainen mytologia

Pääartikkeli: Synty

Suomalainen mytologia tuntee monien ilmiöiden ja asioiden alkuperää koskevia kertomuksia eli syntyjä. Syntykertomukset olivat suosittuja, sillä niiden avulla uskottiin niiden kohteita voitavan hallita. Esimerkiksi raudan syntykertomuksen lausumalla saattoi käsityksen mukaan auttaa raudan tekemän haavan paranemista. Suomalaiset syntykertomukset sijoittuivat yleensä myyttiseen alkuaikaan kuten monien muidenkin mytologioiden asioiden alkuperää koskevat kertomukset,

Elämälle ei ole suomalaisessa mytologiassa yhtä yhteistä alkuperää, vaan joillakin eliölajeilla tai lajien ryhmillä on omat syntykertomuksensa. Kasvillisuus on syntynyt myyttisen ensimmäisen kylväjän, kuten Sampsa Pellervoisen kylvettyä maita. Toisaalta joissakin kertomuksissa pahat olennot tekevät turhat tai ikävinä ryteikköinä kasvavat puut, kuten pajut, ja hyvät olennot tekevät hyödylliset puut, kuten männyt ja koivut. Puulajien syntymällä on järjestys. Huonoimmat tai pienimmät puut syntyvät ensin ja isoimmat tai parhaimmat viimeiseksi. "Paju on puista ensimmäinen", sanoo kertomus.

Joillakin eläinlajeilla on oma syntykertomus. Eläinlajilla voi olla kantavanhempi eli emuu, joka ei välttämättä itse ole tämän eläinlajin edustaja. Karhulla on useita syntykertomuksia, samoin käärmeellä. Ihmisen alkuperästä suomalainen mytologia sanoo melko vähän. Muutamissa kertomuksissa mainitaan sivumennen ensimmäisen ihmisen ilmaantuvan maasta tai että ihmisen suku on peräisin mullasta.

muokkaa Katso myös

• Alkumuna
• Kosmogonia
• Kreationismi
• Maailman syntykertomukset suomalaisessa mytologiassa
• Raamatun luomiskertomus

Tämä mytologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.