Maakunta.html

Suomen yhdeksän historiallista maakuntaa olivat Ahvenanmaa, Häme, Karjala, Lappi, Pohjanmaa, Satakunta, Savo, Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Keskiajalla syntynyt hallinnollinen jako linnalääneihin vastasi melko pitkälle maakuntien rajoja. Linnaläänit korvattiin vuonna 1634 maaherrajohtoisilla siviililääneillä, jotka eivät kuitenkaan enää täysin noudatelleet vanhaa maakuntajakoa. Tämän jälkeen historiallisilla maakunnilla ei enää ole ollut hallinnollista merkitystä, mutta niiden perinteet ovat säilyneet monin tavoin.

muokkaa Nykyiset maakunnat

Etenkin taloudellisilla ja liikenteellisillä perusteilla muotoutui Suomeen 1900-luvulla uusi maakuntajako, niin sanotut uudet maakunnat tai nykymaakunnat. Ne ovat yleensä historiallisten maakuntien pienempiä osia kuten Etelä-Savo ja Pohjois-Savo, tai ne ovat syntyneet kahden tai useamman historiallisen maakunnan raja-alueista kuten Kymenlaakso ja Pirkanmaa. Ennen vuotta 1994 niillä ei ollut selvää hallinnollista merkitystä eivätkä niiden rajat olleet kaikilta osin täsmällisiä, mutta jo 1920-luvulta lähtien joihinkin niistä alettiin perustaa alkujaan epävirallisia maakuntaliittoja. 1960-luvulta alkaen maakuntiin muodostettiin alueellista suunnittelua varten erikseen myös seutukaavaliittoja.

Vuoden 1994 alusta voimaan astuneen aluekehityslainsäädännön uudistuksen yhteydessä Suomi jaettiin 20:een niin sanottuun toiminnallis-taloudelliseen maakuntaan. Samalla aiemmat seutukaavaliitot ja maakuntaliitot yhdistettiin maakuntien liitoiksi, joista sittemmin on uudestaan ryhdytty käyttämään nimitystä maakuntaliitto. Vuoden 1997 lääniuudistuksen ansiosta näiden uusien maakuntien rooli vahvistui entisestään. Lopullisesti nykyään voimassa oleva maakuntajako määriteltiin vuonna 1998 Valtioneuvoston päätöksessä maakunnista.

Nykymaakunta on luonteeltaan kuntien autonomiseen päätöksentekovaltaan perustuva yhteishallinnollinen yksikkö, joka ilmentää paikallista demokratiaa aluetasolla valtion suuntaan (vrt. lääni valtion aluehallintoyksikkönä). Valtionhallinnon alueellinen toimeenpanovalta ja kunnallishallinnon alueellinen päätösvalta kohtaavat Suomessa työvoima- ja elinkeinokeskusten ja maakuntaliittojen tasolla, joiden aluejaot ovat pitkälti yhtenevät. Lain mukaan maakuntajohtajan johtama maakuntaliitto vastaa maakunnan yleisestä kehittämisestä ja suunnittelusta.

Suomen 20 maakunnasta vain Ahvenanmaan autonomisella maakunnalla ja Kainuun kokeilumaakunnalla on vaaleilla valittu maakuntaneuvosto. Muissa 18 maakunnassa maakuntaliiton ylin päättävä elin maakuntavaltuusto on kunnanvaltuustojen nimittämä.

Maakunnilla on erilaisia tunnuksia.

	maakunta- keskus	väki- luku (2007)	ennuste 2030 (2007)	pinta- ala (km²)	väestö- tiheys (as./km²) (2003)
Ahvenanmaa Åland	Maarianhamina	27 134	31 692	6 784	3,9
Etelä-Karjala Södra Karelen	Lappeenranta	134 945	130 288	7 240	18,8
Etelä-Pohjanmaa Södra Österbotten	Seinäjoki	193 463	194 890	13 459	14,4
Etelä-Savo Södra Savolax	Mikkeli	158 715	143 126	14 137	11,5
Itä-Uusimaa Östra Nyland	Porvoo	94 629	108 356	2 823	32,5
Kainuu Kajanaland	Kajaani	83 642	75 659	24 451	3,5
Kanta-Häme Egentliga Tavastland	Hämeenlinna	170 993	190 574	5 204	32,0
Keski-Pohjanmaa Mellersta Österbotten	Kokkola	70 647	71 944	5 474	12,9
Keski-Suomi Mellersta Finland	Jyväskylä	270 552	286 799	19 761	13,5
Kymenlaakso Kymmenedalen	Kouvola	183 990	179 725	5 106	36,4
Lappi Lappland	Rovaniemi	184 264	178 241	98 946	1,9
Pirkanmaa Birkaland	Tampere	476 056	549 539	14 292	32,0
Pohjanmaa Österbotten	Vaasa	174 674	184 048	7 676	23,0
Pohjois-Karjala Norra Karelen	Joensuu	167 064	159 988	21 584	7,8
Pohjois-Pohjanmaa Norra Österbotten	Oulu	383 623	430 179	37 120	10,0
Pohjois-Savo Norra Savolax	Kuopio	248 996	240 553	20 366	12,3
Päijät-Häme Päijänne-Tavastland	Lahti	199 655	210 697	5 133	38,7
Satakunta Satakunda	Pori	228 828	221 313	8 289	28,3
Uusimaa Nyland	Helsinki	1 385 128	1 589 281	6 366	210,2
Varsinais-Suomi Egentliga Finland	Turku	459 899	500 546	10 624	42,6